Anna ääni lapselle -kampanjan yhteinen kannanotto: Hyvinvointialueet on rakennettava alusta alkaen lapsen oikeuksia ja perheiden hyvinvointia vahvistaviksi. On helpompaa rakentaa heti hyvää kuin korjailla jälkikäteen! Lasten ja perheiden hyvinvointi on myös talouden näkökulmasta järkevä ja vastuullinen tavoite.
Valtakunnallisen harrastamisen Suomen mallin pilotointi kunnissa on käynnistynyt. Kyseessä on nykyisen hallituksen yksi tärkeimmistä lasten ja nuorten tasa-arvoa edistävistä hankkeista, sillä ideana on tarjota kaikille koululaisille vähintään yksi mielekäs, maksuton harrastus. Suomen malliin hakevat kunnat, mutta harrastusten järjestäjinä kunnissa voivat olla erilaiset yhteisöt, kuten vaikkapa urheiluseurat, järjestöt tai seurakunnat.
Koronakriisin keskellä valtiovarainministeriön talousarvioehdotus kohdistuu kipeästi lapsi- ja nuorisotyöhön. Valtionvarainministeriön esitys lohkaisisi järjestöjen ja kuntien nuorisotyön määrärahoista vuodelle 2021 peräti kolmanneksen, eli noin 15 miljoonaa euroa. Käytännössä näin suuri leikkaus tarkoittaisi monen kunnan ja järjestön tarjoaman kerho-, retki-, leiri- ja tapahtumatarjonnan rajua supistumista tai alasajoa nuorisoalan lomautuksista ja irtisanomisista puhumattakaan.
Yle uutisoi hiljattain lasten huostaanottojen määrä tuplaantuneen 2000-luvulla. THL on vastikään tutkinut lisääntyneiden huostaanottojen syitä, ja aineistosta on noussut esiin erityisesti vanhempien uupumus, pitkäaikaissairaudet ja köyhyys. THL:n mukaan erityisesti työllistymiseen liittyvät haasteet ja palveluiden riittämättömyyden tunne ovat perheiden ongelmien taustalla. Pinskut ovat huolestuneita tästä kehityskulusta, ja vaatii välittömiä toimia tilanteen parantamiseksi.
Kovat päätökset ovat johtaneet syntyvyyden laskemiseen ja oppimistulosten laskuun. Merkittävä osa ikäluokista syrjäytyy työmarkkinoiden ja koulutusmahdollisuuksien ulkopuolelle. Alueellinen, sosiaalinen ja terveydellinen eriarvoisuus on syventynyt leikkauspolitiikan takia.
Yksi syy päätösten lapsivaikutusten sivuuttamiseen on kansallisen lakisääteisen lapsistrategian ja konkreettisten mittarien puuttuminen, vaikka lapsivaikutusten arvioinnin pohjana oleva YK:n lapsen oikeuksien sopimus on ratifioitu Suomessa jo vuonna 1991.
